Akklimatisaatio – sopeutuminen vähähappiseen ilmaan
”Suorituskyky yli 8000 metrissä ilman happipulloja vaatii vähintään suurta hapenottokykyä ja pitkää akklimatisaatiojaksoa.”
Akklimatisaatio tarkoittaa sopeutumista korkeaan korkeuteen eli ohueen vähähappiseen ilmaan. Ihmisen pitää liikkuessa hapettaa lihaksia, jotta niillä voi tehdä raskasta työtä. Kun happea on käytettävissä vähemmän, liikkuminen on raskaampaa ja hitaampaa.
Ilman lisähappea vuorikiipeiltäessä akklimatisoituminen on ratkaisevaa ja vaatii vähintään 75 päivän akklimatisaatiojakson. Ensimmäiset vuorikiipeilyretkikunnat, jotka 1970-luvulla ja 1980-luvulla valloittivat vuoren ilman happipulloja, lensivät Nepaliin helmikuun lopussa. Oma ratkaisuni on aloittaa akklimatisoituminen viiden viikon jaksolla Alpeilla tammi-helmikuussa ja jatkaa sitä 75 päivän jaksolla Nepalissa maalis-toukokuussa. Akklimatisoitumiseen voi käyttää myös huippu-urheilijoiden käyttämiä happitelttoja ja vuoristomajoja, jotka ovat arvokkaita investointeja.
Akklimatisaatio tarkoittaa käytännössä nukkumiskorkeuden siirtämistä 250 – 300 korkeusmetriä ylöspäin vuorokaudessa. Lisäksi joka kolmas päivä täytyy olla lepopäivä, koska muuten rasitus nousee pitkän ajan kuluessa liian isoksi. Meren pinnan tasolta aloitettaessa akklimatisaatiojakson pituudella on ratkaiseva merkitys suorituskykyyn 8000 metrin korkeudessa. Lisäksi liikkuminen useassa maassa ja vuoristossa eri toimijoiden kanssa sekä vuoristosään vaihtelu ja terveystilanne asettavat logistisia haasteita akklimatisaation optimaaliselle toteutumiselle.
(Happipulloilla kiivetessä akklimatisaatiojakso on tyypillisesti 30 – 40 päivää.)
Punainen ruutu ja akklimatisaatiosuunnitelma
Yläpuolen excel-taulukossa näet vuoden 2022 akklimatisaatiosuunnitelmani. Punainen ruutu ilmaisee korkeuteni vuorella sekä etenemisen akklimatisaatiosuunnitelmassa. Kuvaajassa näkyy vihreällä toteutunut ja suunniteltu päivittäinen nukkumiskorkeus. Violetilla on arvioimani 80 % akklimatisaatiokäyrä, joka nousee talven ja kevään edetessä akklimatisaationousujen ja ylävuoristoleirien rakentamisen yhteydessä tasaisesti pitkän ajan kuluessa. Olen konsultoinut muutamaan otteeseen lääketieteen tohtori Heikki Karista, joka piti suunnitelmaani hyvänä.
Tavoitteena on saavuttaa huiputusvalmius 10.5. mennessä, jolloin akklimatisaatiokäyrän pitäisi olla vähintään 6500 metrin korkeudessa. Lähtökohtaisesti silloin on saavutettu huiputusvalmius nousta 8500 – 8849 metrin korkeudelle.
Verkkosivun himalayadatabase.com tilastojen mukaan keskimääräinen 4 – 11 päivän sääikkuna (vuoristosää huipulla -20 C, 10 m/s) osuu talvikauden ja monsuunikauden väliin ajankohdan 10. – 31.5. välille, parhaan päivän ollessa useimmiten 23.5. Kyseistä verkkosivua tutkimalla selviää myös, milloin huipulle kannattaa yrittää.
Akklimatisaatiosuunnitelmassa on otettava huomioon logistiset rajoitteet ja haasteet. Esimerkiksi reitti base campista ylöspäin avataan vasta 1.4., jolloin operaattori aloittaa toimintansa base campissa. Mahdollinen sairastuminen ja huono sääjakso huhti-toukokuussa voi viivästyttää akklimatisaatiota ja huiputusvalmiutta 1 – 2 viikolla, mikä saattaa muodostaa ratkaisevan hidasteen ennen sääikkunan aukeamista huiputusyritykselle.
Talven ja kevään edetessä päivitän akklimatisaatiosuunnitelmaa ja punaista ruutua akklimatisaatiosuunnitelmassa viikoittain, jolloin voi seurata operatiivista tilannettani huiputusmahdollisuuksien suhteen.
Akklimatisaatiojakso alkaa
Tammikuussa alkaa 100 päivän akklimatisaatiojakso Alpeilla, joka päättyy huiputusvalmiuteen Nepalissa 10.5. Tervetuloa verkkosivuilleni uudelleen ja kerrothan myös kaverille.
Kiitos lukemisesta, ensi kerralla on jotain kevyempää blogijuttua!