Grandes Jorasses North Face Walker Spur (ED-) vs. Mount Everest (ED+)

Grandes Jorasses North Face ja Mount Everest – vuorikiipeilyn vaatimukset ovat eri planeetalta

Grandes Jorasses on 4208 metriä korkea vuori Alpeilla, jonka jylhä pohjoisseinämä on yksi maailman vaativimmista. Grandes Jorassesin pohjoisseinämän vuorikiipeily on erilaista verrattuna vuorikiipeilyyn Himalajalla. Vuorikiipeilyn vaatimukset ovat erilaisia. Keskeisin ero on se, että Himalajalla on yli 8000 metriä korkeita vuoria ja erittäin vähän happea, ja Alppien pohjoisseinämät ovat jyrkkiä ja pystysuoria kallio- ja jääseinämiä 3000 – 4200 metrin korkeudessa.

Grandes Jorasses pohjoisseinämän vuorikiipeily alkaa Ranskasta ja päättyy Italiaan. Vuorikiipeily alkaa 3000 – 4000 metrin korkeudessa 800 m kalliokiipeilyllä ja jatkuu 300 – 400 m jääkiipeilyllä ylös Grandes Jorassess vuoren huipulle yli 4000 m korkeuteen. Vuorikiipeily on 30 köyden pituutta, 80 – 90 asteen jyrkkää vuorenseinämää pitkin. Matkalla nukumme muutaman tunnin kapealla kallion kielekkeellä, ja seuraavana päivänä vuorikiipeilemme lumivyöryherkkää eteläpuolen vuoren rinnettä alas Italian puolelle. Grandes Jorassesin vuorikiipeily kahden vuorikiipeilijän köysistönä kestää 1 – 2 päivää. Suurimpana vaatimuksena on kallio- ja jääkiipeilytaito sekä kestävyys pitkällä reitillä sekä kyky liikkua kiipeilykaverin kanssa nopeasti vaikeassa ja jyrkässä vuoristossa. Grandes Jorassesin pohjoisseinän vuorikiipeilyssä vauhti ja yhteistyön sujuvuus korostuu ja on edellytys onnistumiselle.

Harjoittelemme Alpeilla 2 viikkoa yhteistyötä ennen vuorikiipeilyä, jotta vuorikiipeily on nopeaa.

Mount Everest vs. Grandes Jorasses North Face

Suuremmalle yleisölle vuorikiipeily ja sen haasteet ovat tuntemattomampia, joten tuon esille Grandes Jorassesin erityispiirteitä vertailemalla sitä Mount Everestiin. Ammattimainen vuorikiipeily tarkoittaa Himalajalla vuorikiipeilyä yli 8000 metrin korkeudessa ilman lisähappea, ja Alpeilla TD-tason tai vaikeampia reittejä.

Mount Everestin vuorikiipeily kestää 3 kuukautta, Grandes Jorassesin vuorikiipeily 1 – 2 vuorokautta. Jos Mount Everestin vuorikiipeily on Marathon, Grandes Jorassesin pohjoisseinän kiipeily on 100 metrin juoksu.

Himalajalla suurin haaste on hapen vähäinen määrä. Huipulla on 30 % happea meren pinnan tasoon verrattuna. Toinen suuri haaste on arktiset olosuhteet, talvikauden JetStreamit eli huippuvirtaukset sekä monsuunikauden lumivyöryt ja lumimyrskyt. Lisäksi Himalaja-vuorikiipeilyssä on pitkän (3 kk) retkikunnan haasteet, sairaudet sekä logistiset ja taloudelliset haasteet.

Alppien pohjoisseinämillä suurin haaste on jyrkkyys. Alpit ovat tunnettuja jylhistä ja jyrkistä vuoren seinämistä, joiden vuorikiipeily vaatii kallio- ja jääkiipeilytaitoa, kykyä liikkua nopeasti vaikeassa maastossa, sekä erilaisia varmitus- ja köysitekniikoita sekä tietoa ja ymmärrystä jäätikön ja vuoriston liikkumisesta.

Korkean ja jyrkän haasteen välimaastoon jää paljon 6000 – 7000 metrin vuoria, mm. Patagoniassa ja Himalajalla, mutta kirjoitan suuremmalle kuulijakunnalle, joten yksinkertaistan asioita, jotta voin havainnollistaa ja kuvailla, miten vuorikiipeily eroaa Himalajalla ja Alpeilla.

Korkeus, 8849 m vs. 4208 m

Mount Everest ja Himalajan yli 8000 metrin huiput vaativat erittäin hyvää kestävyyskuntoa (65 – 70 ml/kg/min) ja pitkälle kehitettyjä arktisia taitoja, sekä omien rajojen tuntemista. Jos ihminen viedään meren pinnan tasolta 8000 metrin korkeuteen, niin hän kuolee 4 minuutissa hapen puutteeseen. Akklimatisaatio, eli sopeutuminen vähähappiseen ilmaan on ratkaisevaa, jossa kestävyys- ja hapenotto-ominaisuudet korreloivat vahvasti. Akklimatisaation takia Himalaja-vuorikiipeily ja retkikunnat kestävät ilman lisähappea noin 70 vuorokautta, josta vuorelta alas paluuseen menee kaksi viikkoa.

Grandes Jorassesin huippu on 4208 metrin korkeudessa, joka ei vuorikipeilijältä vaadi kuin viikon akklimatisaation meren pinnan tasolta. Happipitoisuus 3000 – 4200 metrin korkeudessa on noin 70 – 80 % meren pinnan tasoon verrattuna. Alpit ovat kuitenkin korkealla ympäristöön verrattuna, joten sääolosuhteet ovat ratkaisevat. Alppi-kiipeily on muuttunut olosuhteiden puolesta vaikeammaksi, koska vuosittain sää lämpiää kesäisin paljon ja vuoren rinteet ovat lämpöisellä lumivyöryherkkiä, koska ne eivät ehdi jäätymään yön aikana.

Jyrkkyys, 25 astetta vs. 90 astetta

Grandes Jorasses North Face ja muut Alppien klassiset pohjoisseinämät ovat karkeasti sanottuna jyrkkiä pystysuoria 1200 metriä korkeita kallio- ja jääseinämiä. Tarkemmin sanottuna seinämät ovat 80 – 90 asteisia, grade 4 – 6a kiipeiltäviä, joihin saa varmistus- ja ankkuripisteitä melko usein. Klassinen alpinismi lähtee kuitenkin siitä, että vuorikiipeillään kevyesti, ja varmistuksia laitetaan vain sen verran, että ei pudota vuorelta alas, jolloin kiipeily on kevyttä ja nopeaa. Vuorilla nopeus on turvallisuutta, joten varmistuspisteitä ei laiteta muutaman metrin välein, vaan silloin tällöin. Alpeilla ensimmäinen vuorikiipeilijä liidaa eli kiipeilee, asettaa varmistuspisteet ja laittaa köyden varmistuspisteisiin toisen kiipeilijän varmistaessa ensimmäistä varmistuslaitteella. Koko reitillä käytetään kahta 50 metrin köyttä, joista toinen on kiipeilyyn (dynaaminen köysi 8,5 mm 50 m) ja toinen laskeutumiseen ja tarvittaessa varusteiden haulaamiseen eli köydellä nostamiseen (staattinen köysi 5 mm 50 m). Grandes Jorassesilta laskeutuminen tapahtuu vuorikiipeilemällä ja köydellä laskeutumalla keskimäärin 45 asteista vuoren etelärinnettä pitkin Italian puolelle. Laskeutumisreitti sisältää lumivyöryherkkiä lumikenttiä, kallioharjanteita ja alas kiivettäviä osuuksia, jotka vaativat enemmän ja monipuolisempia köysi- ja varmistustekniikoita kuin Himalajalla.

Himalajalla Mount Everest on korkein huippu, mutta sen rinteet ovat loivempia. Sanottuani tämän minulle vuonna 2022 oli yllätys kuinka olin aliarvioinut esimerkiksi Khumbu-jääputouksen (5300 – 6100 m) jyrkkyyden Mount Everestin eteläpuolella. Ensimmäisellä kerralla lähdin vaeltamaan Khumbu-jäätikköä 30 kg kantamuksella, kunnes jumaroidessani 90 asteen jääputousta havahduin siihen, että kyseessä ei ole loiva käveltävä jäätikkö, vaan melko jyrkkä kiipeiltävä jääputous, jossa välillä kiivetään ylös, ja välillä alas, jotta pääsee taas ylöspäin. Moun Everestin jyrkkyys on keskimäärin 20 – 25 astetta, joka vaihtelee suuresti. Camp 1 (6100 m) ja Camp 2 (6500 m) on melkein tasainen, eli helpon laskettelurinteen luokkaa, kun taas Camp 2 (6500 m) ja Camp 4 (8000 m) välissä oleva Lhotse Wall on tasaisesti 40 – 45 asteista, joka on välillä jäärinnettä, ja toisinaan siinä on lumiportaat. Mount Everestillä köysivarmistus on kiinteillä köysillä (fixed ropes), jotka ovat jäätohtoreiden (Ice Doctors) operoimana rakennettu kevään kiipeilykauden alussa Base Campista (5300 m) huipulle (8849 m) 50 metrin köysistä (300 – 400 x staattinen köysi 7 – 9 mm, a 50 m) muutamia kohtia lukuunottamatta. Kiinteät köydet ja niiden ankkurit eivät ole samalla tavalla pomminvarmoja kuin Alpeilla, ja niihin ei kannata pudota. Kiinteillä köysillä liikutaan useimmiten vain sulkurenkaan kanssa ja laskeutuminen tehdään Sherpa-rappeling tekniikalla peukalolla sulkurengasta ja köyttä rukkasella puristaen 45 asteen rinteellä rintamasuunta alaspäin. Vuorikiipeily Mount Everestillä ei vaadi suurta teknistä kallio- ja jääkiipeilyosaamista, mutta hyvä kiipeilytekniikka pienentää vuorikiipeilyssä käytettyä energiaa, ja on siten vaikuttamassa hapen kulutukseen ja vuoren valloittamisen todennäköisyyteen. Himalajan rinteet eivät ole keskimäärin jyrkkiä, mutta ne ovat varsinkin ilman kantajaa ruuat ja teltat itse kantaen todella raskaita.

Vuorikiipeilyvarusteet, 125 kg vs. 10 kg

Mount Everestin ja Grandes Jorassesin vuorikiipeilyä vertailtaessa surin ero on vuorikiipeilystrategiassa. Mount Everestin vuorikiipeilyssä vuorikiipeilin 5 kertaa ylös-alas Base Campista (5300 m) Khumbu-jäätikön yli ylävuoristoon (High Altitude) akklimatisoitumaan ja rakentamaan ylävuoristoleirejä. Ja sitä ennen olin noussut 3000 metriä ja vaeltanut 60 km perusleiriin, josta varsinainen vuorikiipeily alkaisi. Mount Everestillä mukanani oli neljä telttaa, neljä keitintä, kaksi makuupussia, 30 – 50 kiloa retkiruokaa, elektroniikkaa, iso lääkintälaukku, paljon läpöisiä vaatteita jne. yhteensä noin 125 kg, josta perusleirin yläpuolelle vein noin 60 kg, keskimääräisen kantamuksen ollessa 20 – 25 kg. Huippuharjanteella kantamus olisi ollut 15 kg. Vaatteiden ja kenkien osuus kantamuksesta oli ylävuoristossa Base Campin yläpuolella noin 50 %, joten hyötykuorma oli vain 50 %, josta ruuan ja telttojen osuus oli suuri. Alas tullessa lahjoitin osan varusteistani sherpoille. Koko Himalaja Expedition sisälsi 190 kg varusteita, ja tarkoituksena oli vuorikiipeillä kaksi maailman korkeinta vuorta.

Grandes Jorasses North Face vuorikiipeilyn kantamus painaa vuorikiipeilyvaatteiden ja vuorikiipeilykenkien kanssa vain 10 – 12 kg ilman köyttä. Kerron seuraavassa artikkelissa yksityiskohtia reitistä, strategiasta ja varustuksesta. Repussamme ei ole mitään ylimääräistä. Nukumme metrin levyisellä kallion ilmavalla kallion kielekkeellä kallioseinämällä 3200 – 3800 metrin korkeudessa. Makuupussi on liian painava, ja nukumme köyden päällä kolme tuntia untuvatakissa ja bivac-kuoripussissa, niin kuin perhosen toukka kotelossa. Koska kiipeilemme kevyesti, otamme vain erittäin vähän varmistusvälineitä, joilla kiinnitämme köyden kallioseinään. Kuitenkin sen verran, että saamme kaksi standia (ankkuria) perustettua köydellä varmistamista varten.

Mount Everestin ja Grandes Jorasses North Face vuorikiipeilyssä ei käytetä juurikaan samoja varusteita. Erilaiset vuorikiipeilykengät, erilaiset jääraudat, erilaiset jäähakut, erilaiset reput ja makuupussit, erilaiset varmistusvälineet ja valjaat. Mount Everestillä ei käytetä huippuharjanteella kypärää, varusteet ovat lämpöisiä ja kevyitä. Grandes Jorassesilla vaateita on 70 % vähemmän ja varmistusvälineitä viisi kertaa enemmän. Grandes Jorassesilla käytämme jäykkiä vuorikiipeilykenkiä ja kevyitä tossuja, ja kiipeilyvälineet ovat tehty pystysuoran jääseinämän vuorikiipeilyyn.

Vuorikiipeilysuorituksen pituus, 77 pv vs. 1 – 2 pv

Mount Everestin vuorikiipeilyn ajallinen pituus on tarkasteltava erilaisissa aikaikkunoissa, kun taas Grandes Jorassesin vuorikiipeilyajan voi kertoa melko tarkasti. Korkean Himalaja-vuoren ja jyrkän Alppiseinämän vuorikiipeily eroaa vuorikiipeilysuorituksen ajallisen pituuden osalta yhtä paljon kuin 100 metrin juoksu ja marathon.

Mount Everestin vuorikiipeilyprojektini kesti neljä vuotta (2019 – 2023), josta viimeinen vuosi oli palautumista vuorikiipeilystä sairastumisen johdosta. Muutin Alpeille harjoittelemaan 1,5 vuotta ennen vuorikiipeilyä, ja Himalajalle saavuin maaliskuun alussa 2,5 kk ennen huiputuspäivää. Trekki kesti 3 vkoa, akklimatisaatio ja ylävuoristoleirien perustaminen ja vuorikiipeily perusleirin yläpuolella kesti 50 päivää. Huiputuksen oli tarkoitus kestää Bace Campi-C2-C4-Huippu-C2-Base Camp -taktiikalla 4 vrk (100 tuntia), josta puolet (50 h) olisi ollut vuorikiipeilyä ja puolet lepoa (50 h). Viimeinen Summit Push C2-C4-Summit-C2 oli tarkoitus kestää 32 h lähes yhtenäisenä suorituksena. Eli maalisuora olisi ollut 32 tuntia. Ja vuorelta paluu kesti 2 viikkoa. Ja Come Back 2 vuotta.

Grandes Jorasses North Face vuorikiipeillään yleensä joko yhdessä päivässä (15 – 18 h) tai kahdessa päivässä (36 h). Maailman hurjimmat vuorikiipeilijät ovat kiipeilleet reitin vain muutamassa tunnissa ilman varmistusvälineitä, reppua ja kiipeilykaveria. Vuorikiipeily on turvallisempaa ja hauskempaa kaverin kanssa, ja se on myös meidän valintamme. Yhden päivän vuorikiipeilyn etuna on se, että ei tarvitse kantaa majoittumisvarusteita, eikä niin paljon ruokaa mukana, jolloin kiipeily on kevyempää ja nopeampaa, ja sen pitää olla super-nopeaa, sillä kuvassa näkyvän vuoren kiipeily 18 tunnissa ylös ja toiselta puolelta alas on erittäin suuri haaste. Meidän valintamme on kahden päivän strategia, ja tulemme yöpymään metrin levyisellä kallion kielekkeellä, kalliohyllyllä joko alempana tai ylempänä.

Mount Everestin vuorikiipeily ilman lisähappea kestää 70 – 90 päivää ja Grandes Jorassesin vuorikiipeily 1 – 2 päivää. Yksi Alppi-vuorikiipeilyn parhaista puolista on se, että vuorikiipeilyreitiltä pääsee vaativan kiipeilyn jälkeen illaksi vuoristomajaan tai vuoristokylään pizzalle. Ja mikä sen parempaa kuin kertoa juttuja vuorikiipeilykaverin kanssa. Tervetuloa seuraamaan seikkailujani vuorella. Kerron vuorikiipeilystartegiasta ja muista yksityiskohdista lisää seuraavassa artikkelissa, jos Herra tahtoo ja elämme.

Vuorikiipeilyterveisin,

Jussi