Grandes Jorasses North Face Walker Spur (ED-)
Brittiläinen vuorikiipeilykaveri David Taylor
Tapasin brittiläisen vuorikiipeilijä David Taylorin palattuani viime kesänä takaisin Alpeille. Chamonixin leirintäalueella keskustelimme vuorikiipeilystä, yhteistyö alkoi, ja päätimme lähteä vuorikiipeilemään Grandes Jorasses North Face Walker Spur (ED-) vuorikiipeilyreitin, joka sijaitsee Ranskan ja Italian Alpeilla.
David on erittäin kokenut toisen polven vuorikiipeilijä, joka on aloittanut vuorikiipeilyn Brittien saarilla 5-vuotiaana, on vuorikiipeillyt Walker Spurin jo neljä kertaa, ja 15-vuotiaana poikana hän vuorikiipeili ilman äitinsä lupaa Matterhornin solona. Yleensä tuon ikäisenä Brittein saarella pelataan jalkapalloa.
Alppien kolme klassista pohjoisseinämää
Alpeilla on kolme suurta pohjoisseinämää: Grandes Jorasses (4208 m), Matterhorn (4478 m) ja Eiger (3967 m). Alppien kolme suurta pohjoisseinämää ovat muodostuneet vuorikiipeilyn klassikoksi ja trilogiaksi Alpeilla, ja ovat haastavia vuorikiipeillä. Vaikeus on vuoren pohjoisseinämien pituus ja vuoriston olosuhteet. Alppien kolme suurta pohjoisseinämää sijaitsevat keskimäärin 3000 – 4200 metrin korkeudessa ja ovat 1200 metriä korkeita, joiden vuorikiipeilyyn pitää olla kalliokiipeily- ja jääkiipeilytaitoa sekä kestävyyttä ja muita vuorikiipeilyltä vaadittavia ominaisuuksia. Reittien pituus on noin 30 – 35 köyden pituutta köysiankkurilta seuraavalle, joten yhteistyön sujuvuus on merkittävässä osassa. Vuorelta pitää päästä myös takaisin vuoristokylään, joten laskeutuminen tapahtuu vuoren toiselta puolelta köydellä laskeutuen ja alas kiipeillen.
Grandes Jorasses North Face
Grandes Jorasses (4208 m) on vuori Alpeilla, Ranskan ja Italian rajalla, ja Grandes Jorasses North Face on yksi Alppien kuuluisimmista vuoren seinämistä. Vuoren Ranskan puolella sijaitseva pohjoisseinämä on yksi Alppien kolmesta suuresta pohjoisseinämästä Eigerin ja Matterhornin pohjoisseinämien kanssa.
Walker Spur (ED-)
Klassinen 1200 metrin reitti vuorenrinteellä on Walker Spur (Cassin/Esposito/Tizzoni, 1938, TD+/ED1, IV, 5c/6a, A1, 1200 m), joka johtaa suoraan Pointe Walkerin huipulle.
Vuoren korkeimman huipun (Pointe Walker) kiipeili ensimmäisenä Horace Walker oppaidensa kanssa 30. kesäkuuta 1868.
Walker Spur -vuorikiipeilyreitti ja sen osat
(Edition tätä kappaletta myöhemmin, kun olen opiskellut lisää. Kirjoittamisen sijaan pitää päästä kiipeilemään.)
Matkustamme Chamonixin vuoristokylästä Monteversin vuoristojunalla 1913 metrin korkeuteen Monteversin ylemmälle juna-asemalle, jossa olen käynyt lukuisia kertoja vuorijuoksuharjoituksissani.
Monteversin juna-asemalta laskeudumme vuorikiipeilyvarusteiden kanssa alas Mer de Glass jäätikölle ja vaellamme Refuge de Leschaux vuoristomajalle 2431 metrin korkeuteen, josta on suora näköyhteys Grandes Jorasses -vuoren pohjoisseinämälle. Opiskelemme iltapäivän ajan reittiä ja saamme viimeisimmät säähavainnot reitin olosuhteista. Samalla tutustumme muihin seuraavana yönä samalle vuorikiipeilyreitin kiipeilijöihin, ja sovittelemme lähtöaikatauluja, kuka lähtee mihinkin aikaan aamuyöstä. Tarkastamme varusteet ja sääennusteet seuraavaksi päiväksi.
Vuoristomajoilla nautimme kolmen ruokalajin päivällisen yhdessä muiden vuorikiipeilijöiden kanssa iltaseitsemältä, jonka jälkeen menemme nukkumaan.
Laitamme herätyskellot soittamaan 1 – 2 tuntia ennen lähtöä, tarkastamme säätiedotukset, syömme runsaan aamiaisen, ja lähdemme lähestymään reput selässä ja hakut kädessä jäätikköä pitkin 3000 metrin korkeuteen suunnattoman suuren vuoren seinämän juurelle.
Ensimmäisenä päivänä lähtiessämme reitille, suuntamme heti alun jälkeen hieman vasemmalle, ja heti sen jälkeen loivasti oikealle Rebuffat-kulman taakse. Jatkamme vuorikiipeilyä ylöspäin vuorotellen liidaajaa, ja edeten lyhyillä 30 metrin köyden pituuksilla ankkurilta seuraavalle köysiankkurille.
Heinäkuussa Alpeilla yö on lämmin ja pimeä aika on lyhyt. Päivän vuorikiipeilyn jälkeen nukumme kallion kielekkeellä muutaman tunnin köysien päällä bivac-pussissa ja untuvatakissa. Herättyämme kylmänä ja kankeana, tai jos Herra suo, vanhat ukot heräävät vetreänä metrin levyiseltä kallion kielekkeeltä, ja suuntaamme uudelleen Walker Spuria pitkin ylöspäin.
Saavuttuamme huipulle, jos Herra tahtoo, otamme huiputusvalokuvat, ja jatkamme saman tien vuoren toiselle puolelle Italiaan vuoren eteläpuolta köydellä laskeutuen ja alas kiipeillen. Onneksi mulla on hyvät alaskiipeilytaidot, vaikka muuten kiipeilytaidot ovat keskinkertaiset, joten laskeutumisesta ei tule ongelmaa, jos vain vuoristosää pysyy hyvänä, ja lumivyöryriskit ovat kohtuulliset.
Saavuttuamme noin 30 tunnin jälkeen Ranskasta vuoren yli kiipeillen Italian puolelle vuoristomajaan nautimme ja juhlimme päivällisen yhteydessä, ja tunnetusti Italiassa ruoka on hyvää, ja vuoristomajan isännät ystävällisiä.
Vuorikiipeilystrategia
Vuorikiipeilystrategia Grandes Jorassesilla korostuu. Ylöspäin kiipeillessä jokainen kilogramma selässä vastaa noin 5 – 7 kilogrammaa vaakatasossa. Vuoren ylitys on suuri haaste, joka vaatii energiaa, mutta vuoren rinteelle ei voi jäädä asumaan, sillä vaatteita, ruokaa, varmistusvälineitä ja köysiä on liian vähän. Reitti pitää kiivetä joko nopeasti 1 – 2 päivässä tai sitten ei ollenkaan. Jos lumi- ja jääolosuhteet tai sää on huono, lähtöä pitää siirtää joskus vuodella tai muutamalla vuodella.
Vuoden aika: heinäkuu vai syyskuu?
Grandes Jorassesin pohjoisseinämän vuorikiipeilyyn on kaksi vaihtoehtoista vuoden aika, joita tarkastelen erikseen. Kesällä, heinäkuussa, on valoisaa ja lämmintä, enemmän kiipeilijöitä, ja syksyllä taas kiven kitka on parempi ja saa kiipeillä rauhassa. Lumirinteiden jäätyessä lumivyöryriski on myös pienempi.
Keskikesällä Alpeilla on valoisaa 18 tuntia ja pimeää 4 tuntia, eli pimeä aika on suhteellisen lyhyt, ja kiipeilyaika pitkä. Kesällä on myös suhteellisen lämmintä, myös korkeammalla. Tämä tuo sekä haasteita että mahdollisuuksia. Lämpimällä säällä lihakset ovat vetreämpiä ja sormet eivät ole kohmeessa, jolloin sormien tunto on hyvä. Toisaalta jos sää on liian lämmin kiven kitka ei ole paras mahdollinen, mutta se tuskin muodostuu haasteeksi 3000 – 4000 metrin korkeudessa, jossa kesälläkin on usein muutama aste pakkasta. Kesän suurin riski on toisten kiipeilijöiden yläpuolelta pudottamat kivet. Pienikin kivi riittää viemään hengen, jos se osuu kohdalle. Reitin kivi ei ole kovin stabiilia, mutta onneksi kivet putoavat useimmiten sivuun reitiltä. Kesällä yöt ovat lämpöisempiä nukkua pystysuoralla pohjoisseinämän vuoren kielekkeellä, ja lihakset palautuvat lämpöisemmässä säässä paremmin.
Syksyllä Alpeilla on valoisaa 12 tuntia ja pimeää 10 tuntia eli kiipeilyaikaa on selkeästi vähemmän kuin kesällä. Pimeällä kiipeily on huomattavasti hitaampaa ja vaarallisempaa kuin valoisalla, mikä tarkoittaa, että syksyllä valoisalla pitää kiivetä nopeasti, jotta ehtii ennen pimeää pois vuoren seinämältä. 30 köyden pituuden kiipeäminen kahdelta kiipeilijältä 12 tunnin aikana repun kanssa tarkoittaisi 10 minuuttia/köyden pituus/kiipeilijä, joka on repun kanssa haastavaa. Myös eteläpuolen laskeutuminen on pimeässä vaarallista ja vaikeaa.
Valintamme on kiipeillä kesällä, koska Davidin kanssa meillä on paljon kokemusta, mutta kroppa tarvitsee lämmintä säätä toimiakseen optimaalisesti ja tehokkaasti.
Sateiden määrä vaikuttaa jään paksuuteen
Jos Alppien kesä on sateinen, pohjoisseinämille muodostuu enemmän jäätä. Paksu jääkerros on useimmiten hyvä, koska sitä on helpompi ja nopeampi kiivetä kuin ohutta jääkerrosta. Reittimme sisältää suhteellisen vähän jääkiipeilyä muihin reitteihin verrattuna, ja jääkiipeilyosuuden reitin korkeimmassa kohdassa ei pitäisi muodostua ongelmaksi.
Seuraamme Chamonixin sääkamerasta kevään ja kesän aikana Walker Spurin lumi- ja jäätilannetta. Seuraamme, miten olosuhteet kehittyvät kevään ja kesän aikana.
Yhden päivän strategia vai kahden päivän strategia?
Walker Spurilla, ja Alppien pohjoisseinämillä on kaksi keskeistä kiipeilystrategiaa: yhden päivän strategia ja kahden päivän strategia. Yhden päivän strategiassa lähtökohtana on keveys, erittäin nopea kiipeilyvauhti kevyen repun kanssa ja ehtiminen ennen pimeää alas vuoren toisella puolella olevaan vuoristomajaan. Aikaa ei ole yhteenkään ylimääräiseen taukoon, vaan kiipeily on täyttä actionia 12 – 18 tuntia.
Kahden päivän strategia on varmempi, jos vain sää pysyy hyvänä. Kiipeily voidaan jakaa kahdelle eri päivälle, ja laskeutuminen voidaan tehdä valoisassa. Välissä nukutaan yö metrin levyisellä kallion kielekkeellä, valjaat päällä, köysi kireällä ankkurissa. Päällä on untuvatakki sekä sateen ja tuulen kestävä bivac-pussi. Jos aamulla sää on huono tai on muita ongelmia, laskeudutaan alas, ja yritetään seuraavana vuonna uudelleen. Kahden päivän strategia mahdollistaa tarvittessa repun haulaamisen, josta kerron seuraavaksi.
Valintamme on 2 päivän strategia, joka mahdollistaa rauhallisen kiipeilyn, kokemuksen bivittämisestä Grandes Jorassesilla, ja laskeutumisen valoisalla eteläpuolen rinnettä alaspäin. Rauhallisemmin edetessä tulee tehtyä vähemmän virheitä, mikä lisää turvallisuutta.
Repun kantaminen vai repun haulaus?
Pohjoisseinämillä on vuoden ajan ja 1 tai 2 päivän strategian lisäksi tehtävä valinta kiipeilläänkö mahdollisimman kevyet reput selässä vai haulataanko reput standilta standille. Haulaus tarkoittaa repun vetämistä apuköydellä edelliseltä ankkurilta 30 metriä seuraavalle ankkurille. Etuna on se, että kiipeily on huomattavasti kevyempää, etenkin vaikeimmissa kohdissa, mutta se vie todella paljon aikaa, ja on vaarana, että köysi jääjumiin johoinkin kallion halkeamaan.
Valintamme on kiipeillä kevyet reput selässä, ja haulata vain crux-kohdat, eli reitin vaikeimmat 6a-kohdat.
Lähtöaika reitille: ilta-auringossa, keskiyöllä vai kukonlaulun aikaan?
Kerromme tarkasta lähtöajastamme myöhemmin, mutta karkeasti 2 päivän strategiassa vaihtoehtoja on kolme.
Aikainen lähtö tarkoittaa sitä, että edellisenä päivänä ei nukuta vuoristomajassa, vaan illalla kiivetään 200 korkeusmetriä, jolloin seuraavana aamuna pääsee ensimmäisenä reitille, eikä ole vaaraa muiden kiipeilijöiden pudottamista kivistä. Bivittäminen eli nukkuminen kallionkielekkeellä on lähellä huippua, joka on sään muutoksien kannalta huono paikka nukkua.
Aikainen Alppi-lähtö tarkoittaa heräämistä keskiyöllä, ripeää aamiaista ja lähtöä reitille ennen muita tai ensimmäisten joukossa. Yöpyminen tässä tapauksessa on keskellä pohjoisseinämää.
Myöhäinen Alppi-lähtö tarkoittaa sitä, että annetaan muiden lähteä alta pois reitille useampaa tuntia aikaisemmin. Haasteena on olla muiden kiipeilijöiden kivisateessa ja etuna matalampi yöpymiskorkeus, jolloin yön jälkeen on helpompi ottaa ritolat ja laskeutua reitiltä pois. Myöhäinen Alppi-lähtö tarkoittaa sitä, että herätään kolme tuntia ennen kukon laulua.
Bivac-yöpymisen korkeus metrin levyisellä kallion kielekkeellä
Bivac-korkeus eli yöpymiskorkeus mukana kannettavassa bivac-pussissa määräytyy 2 päivän strategiassa reitin lähtöajan mukaan. Ylempänä olevasta topon kuvasta voi nähdä, että Walker Spur-reitillä on suhteellisen hyvin vaihtoehtoja yöpymiseen. Reitillä ei ole ruuhkaa, tervetuloa kylään!
Grandes Jorassesin pohjoisseinämän vuorikiipeilyssä vaadittavat taidot ja suorituskyky
Esittelen tässä lyhyesti Grandes Jorassesin pohjoisseinämällä vaadittavat vuorikiipeilyn vaatimukset. Kallio- ja jääkiipeilytaito ovat ratkaisevan tärkeää, mutta niiden ohella on ymmärrettävä, että 1200 metrin kiipeilykestävyys repun kanssa on eri asia kuin 2 – 4 metrin boulderointi sisähallissa. Samoin väsyneenä eteläpuolen rinteellä scrambling- ja vertikaalisuunnistustaidot korostuvat, ja kyky arvioida omia ja kiipeilykaverin erilaisia taitoja realistisesti, jotta osaa valita oikean step-by-step lähestymistavan Alppien pohjoisseinämän vuorikiipeilyyn.
Kalliokiipeilytaito
Kalliokiipeilytaito on ratkaisevin Grandes Jorassesilla. Reitti on keskimäärin grade 4 ja grade 5, ja myös niiden välillä on suuri ero reoun kanssa. Kiipeilyn pitää olla taloudellista grade 5 köyden pituuksilla repun kanssa. Crux 6a ei muodostune ongelmaksi, sen voi tarvittaessa haulata.
Jääkiipeilytaito
Walker Spurilla jääkiipeilyn osuus on suhteellisen positiivista 70 asteista, joten sen voi tarvittaessa kiivetä yhdelläkin hakulla, niin kuin David. Mulla on kaksi hakkua, joko tekniset Grivel North Machinet tai kevyet tykit Petzl Gullyt.
Kiipeilykestävyys
Oma kiipeilytaitoni on korkeintaan keskinkertainen, mutta olen kestävä. Siinä, missä en pääse 7a cruxeja, niin voin kiivetä grade 4 – 5b 1000 metriä muutamassa tunnissa. Drytooling on mun suosikki, mutta katsotaan pääseekö käyttämään niitä taitoja.
Köysivarmistustekniikat
1200 metriä korkealla kallio- ja jääseinällä on noin 30 – 35 köyden pituutta, ja 2 kiipeilijää, joten varmistettavaa ja köyden vetämistä riittää. Huonolla varmistuslaitteella, jossa on liian paljon kitkaa, tuhlaa huomattavasti energiaa ja aikaa. Kaikki pitää testata etukäteen. Köyden käsittelytaito ja toiminta standilla ovat ratkaisevassa roolissa, jotta toiminta on sujuvaa.
Scrambling-taito, kyky kiipeillä ja liikkua helpoissa kohdissa varmasti ja nopeasti
Tämä on vahvuusaluettani johtuen kestävyysurheilutaustasta ja hyvästä tasapainosta sekä solo-kiipeilykyvystä. Vuoristossa on paljon kohtia, joissa eteneminen on nopeampaa useimmiten ilman köyttä scramblaten, joka on kiipeilyn ja vaeltamisen välimuoto helpossa tai vaikeassa maastossa, jossa tarvitaan tasapainoa.
Vertikaalisuunnistustaito
Suunnistaminen pystysuoralla seinämällä ja vuoristossa on erilaista kuin tasaiisella maalla. Seinämällä haasteena on se, että reitin juurelle tulon jälkeen ei näe kovin kauas ylöspäin, jolloin reitin opiskelu korostuu. Vuoren Italian puolen jyrkällä rinteellä vertikaalisuunnistus on kolmiulotteista, joka vaikeutuu huomattavasti huonossa säässä tai pimeällä. Joskus helpommassa maastossa vuorikiipeilijät ovat muodostaneet useampia polkuja, joista osa vie väärään suuntaan. Reitin etukäteen opiskelu korostuu myös eteläpuolen rinteellä, koska olemme silloin väsyneitä pohjoisseinämän vuorikiipeilystä.
Vuoriston olosuhteiden ja vuoristosään tunteminen, lumiturvallisuustaidot
Vuoristosään tunteminen on Davidin vahvuusaluetta. Olemme paljon puhuneet siitä, mitä etua kokemuksesta on vuorilla. Taito lukea ja seurata säätä on ratkaisevan tärkeää. David on seurannut sääkameroita kevään ja kesän aikana, jolloin näemme lumitilanteiden kehittymisen reitillä.
Lumiturvallisuustaidot, eli kyky arvioida ja välttää lumivyöryriskit korostuvat eteläpuolen ylitettävillä lumikentillä.
Strategiset taidot, joustavuus ja päätöksentekokyky, riskienhallintataito
Mitä isommille vuorikiipeilyreiteille siirrytään, startegisten taitojen merkitys korostuu. Aamulla tehdään sään ja oman suorituskyvyn perusteella strategisia valintoja, koska reitiltä ei pääse huonon sään yllättäessä nopeasti pois. 20 – 30 köyden pituuden laskeutuminen huonossa säässä tai pimeällä saattaa kestää ikuisuuden.
Joustavuus tarkoittaa joustavuutta kumpaankin suuntaan. Joskus joustavuutta on muuttaa suunnitelmaa ja lähteä reitille aikaisempaa nopeammin. Joskus joustavuutta on kääntyä reitilta ajoissa takaisin, ja palata vuoden päästä uudelleen.
Rohkeus ja itseluottamus
Vuorikiipeilyssä tarvitaan rohkeutta. Rohkeus on tärkeää erottaa uhkarohkeudesta, ja joskus raja on hiuksenhieno. Rohkeus ilman riskienhallintakykyä johtaa vauhdikkaaseen elämään, mutta vuorikiipeilyura päättyy ennen kuin pääsee vaativammille reiteille. Tasapainoilu rohkeuden ja itsesuojeluvaiston välillä on tärkeää. Liiallinen varovaisuus johtaa esimerkiksi liian suureen varmistusten käyttöön, joka hidastaa kiipeilyä. Crux-kohdissa tilanne on toinen, mutta silloin voi kiivetä tossuilla kevyemmin ja haulata reppua. Kun itseluottamus on kohdillaan, niin eteneminen ja toiminta on rauhallista, varmaa ja nopeaa.
Vuorovaikutustaito ja yhteistyökyky
Vuorovaikutustaito ja yhteistyökyky ovat ratkaisevia. Vuorikiipeily on pienen mittakaavan joukkueurheilua. Joukkueessamme on kaksi vuorikiipeilijää, joilla kummallakin on omat suorituskyvyt, mutta niiden lisäksi ratkaisevaa on jatkuva kommunikointi ja yhteistyö.
Useimmiten teknisemmillä reiteillä vuorikiipeillään parin kanssa, ja kommunikoinnin merkitys korostuu vaikeammilla reiteillä. Tämän johdosta harjoittelemme yhteistyötä kaksi viikkoa ennen Grandes Jorassesin pohjoisseinämän vuorikiipeilyä, jotta yhteistyömme on tehokasta. Walker Spurilla pidämme köyden pituuden lyhyenä 25 – 30 metrin mittaisena, jotta kommunikointi reitistä ja tilanteesa on jatkuvaa.
Davidin kokemus, henkisen puolen taidot ja yhteistyökyky olivat ratkaisevia, minkä takia uskon, että kiipeilymme on sujuvaa, tehokasta, rauhallista ja nopeaa. Meillä on yhteinen ymmärrys siitä, mikä on olennaista, mikä vähemmän tärkeää, ja mitä pitää tehdä.
Vuorikiipeilyvarusteet
Kirjoitan vuorikiipeilyvarusteista myöhemmin oman artikkelin.
Olennaisempaa kuin mitä varusteita kirjoitan mukaan otettavien listaan, on ymmärtää, miten vuorikiipeilyvarusteet valitaan aikaisemmin esittelemieni strategisten valintojen mukaan. Ensin valitaan kiipeilykaveri, jonka kanssa tarkastellaan kummankin vuorikiipeilyn suorituskykyä, vahvuuksia ja heikkouksia. Sen pohjalta valitaan vuorikiipeilyreitti ja kiipeilystrategia, joiden perusteella valitaan erikseen jokaiselle reitille tarvittavat vuorikiipeilyvarusteet.
LIM, NIMM ja Gear Picking
Aikaisemmin periaatteenani oli LIM (Less is More) ja gramman viilaus, kunnes ymmärrettyäni näistä jutuista enemmän, siirryin NIMM (Nothing is much more) ja Gear Picking -periaatteisiin. Eli kevyin varuste on pois jätetty varuste, ja varusteen keveyttä tärkemämpää on sen luotettavuus ja käytettävyys. Jokaiseen tilanteeseen poimitaan juuri oikeat varusteet, punnitaan kantamus (reppu + vaatteet + kengät + muut varusteet) ja tarvittaessa jätetään vielä jotain pois. Yleisesti ottaen elektroniikkaa kannattaa olla vähän ja lämmintä enemmän. Kiipeilyvälineet ovat ne kaikkein tärkeimmät, ja köyden pituudesta ei kannata karsia.
Köysistrategia
Varusteista kirjoitan myöhemmin lisää, kuvien kanssa, mutta jo tässä vaiheessa esittelen vielä köysistrategiamme. Karkeasti vaihtoehtoja on kolme: 7,5 mm 60 m puoliköydet (kaksi dynaamista köyttä), 8,5 mm 50 m kiipeilyköysi ja 5 mm 50 m apuköysi (yksi dynaaminen köysi kiipeilyyn ja yksi staattinen apuköysi laskeutumisen apuköydeksi) sekä sinkkuköysi, 30 – 50 m (yksi dynaaminen köysi).
Valintamme on 8,5 mm 50 m dynaaminen kiipeilyköysi ja 5 mm 50 m staattinen apuköysi, joka mahdollistaa laskeutumisen tarvittaessa 50 m kerrallaan. 20 m dynaamisesta köydestä ja staattinen 50 m apuköysi kulkee kiipeilyn aikana repussa, jolloin olemme dynaamisen 30 m köyden kanssa standilta standille joustavia ja nopeita. Yhteistyön sujuvuus on se, joka ratkaisee.
Jos Herra tahtoo ja elämme
Annan vuorikiipeilystä kaiken kunnian Jumalalle, joka on luonut vuoret, ja tarvittaessa voi siirtää niitä. Me olemme vain maan tomuhiukkasia, jotka vähän aikaa pyörimme täällä. Ihmettelemme elämän tarkoitusta. Arjen murheet unohtuu, kun harjanteella on toiselle puolen pudotusta 500 metriä ja toiselle puolella 1000 metriä. Vuorikiipeilyn yksi hieno puoli on se, että vuorilla ihmisen pienuus asettuu oikeaan mittakaavaansa. Parin tunnin nousun jälkeen alhaalla olevat ihmiset näyttävät muurahaisia pienemmältä ja kenenkään ääni ei kuulu kilometriä kauemmaksi. Parin sukupolven jälkeen kukaan ei muista tekojamme. Olen alkanut suhtautumaan vuorikiipeilyyn huippu-urheilun sijaan osana elämää, vuoristoelämään hienoina seikkailuina ja unohtumattomina retkinä. Vuorten ei tarvitse aina olla suuria, ja hyvän vuorikiipeilykertomuksen olennaisena osana ei ole huipulle pääseminen. Teen tätä juttua evankeliumi edellä, ja luotan Herran varjelukseen.